Kirahvi (Giraffa camelopardalis) on Afrikassa luonnonvaraisena elävä sorkkaeläin. Se on korkein maanisäkäs. Kirahvia kutsuttiin suomen kielessä 1960-luvulle asti myös sirahviksi.
Kirahviuroksen korkeus on 4,8–5,5 metriä (suurimmat yksilöt jopa 6m) ja paino keskimäärin 1 200 kiloa. Naaraat ovat hieman lyhyempiä ja painavat vähemmän. Kirahvin pää on kiilamainen. Sekä uroksella että naaraalla on pysyvät, muodoltaan tappimaiset nahkapeitteiset sarvet. Naaraan sarvet ovat pienemmät kuin uroksella. Silmät ovat suuret, vinot ja pitkien, tuuheiden ripsien suojaamat. Kirahvilla on jyrkästi taaksepäin viettävä selkä. Kaulanikamia on seitsemän kuten muillakin nisäkkäillä, ja niiden pituus on noin 40 cm. Kirahvin turkissa on vaalealla pohjalla erikokoisia ja -muotoisia läiskiä, joiden väri vaihtelee oranssista lähes mustaan. Harvinaisempina värivaihtoehtoina esiintyvät myös kirkkaan oranssi ja harmaa. Jokaisen yksilön kuviointi on erilainen.
Elintavat
Kirahvit elävät yksikseen tai pieninä ryhminä. Useimmiten ne kuljeskelevat 5–6 yksilön kokoisina ryhminä, joiden kokoonpano vaihtuu jatkuvasti, sillä ne eivät ole varsinaisesti laumoja. Ryhmän jäsenillä on keskinäinen arvojärjestys, ja johtajana toimii täysikasvuinen uros. Yksinäiset kirahvit elävät metsissä, joissa niitä on vaikea havaita, kun taas tasangoillaon turvallisempaa kokoontua ryhmäksi. Kirahvin vihollisia ovat suuret petoeläimet, kuten leijona, ja ihminen. Kirahvi on herkästi säikkyvä eläin ja lähtee helposti juoksemaan karkuun. Kirahvi on kasvinsyöjä, joka syö lehtiä, oksia ja muita kasvinosia.
Kirahvi voi elää luonnossa noin 25-vuotiaaksi, tavallisesti elämänkaaren pituus on noin 15–20 vuotta.Suurin kirjattu ikä vankeudessa elävällä kirahvilla on 34 vuotta, joidenkin lähteiden mukaan 39,5 vuotta.
Levinneisyys ja elinympäristö
Kirahvin pää.
Kirahvit elävät Afrikassa Saharan eteläpuolisilla alueilla, puu- ja pensassavanneilla sekä ruohotasangoilla.
Alalajit
Aiemmin kirahvilla luokiteltiin olevan yhdeksän eri alalajia: angolankirahvi (G. c. angolensis),eteläafrikankirahvi (G. c. giraffa), masaikirahvi (G. c. tippelskirchi), nubiankirahvi (G. c. camelopardalis), thornicroftinkirahvi (G. c. thornicrofti), kordofankirahvi (G. c. antiquorum), länsiafrikankirahvi (G. c. peralta), rothschildinkirahvi (G. c. rothschildi) ja verkkokirahvi (G. c. reticulata). Nykyisen luokituksen mukaan alalajeja on kuitenkin vain kuusi kappaletta.Kalifornian yliopisto julkaisi joulukuussa 2007 DNA-tutkimuksen, jonka mukaan eri kirahvipopulaatioiden geneettiset erot ovat niin suuret, että niitä tulisi pitää erillisinä lajeina. Kuusi populaatiota ovat olleet erillään toisistaan ainakin 500 000 vuotta. Näitä erilaisia kirahveja pidetään kryptisinä lajeina, sillä eri populaatioiden yksilöissä on ulkoisia eroja lähinnä kuvioinnissa ja lisääntymisen ajoituksessa.