Käärmeet ovat aina olleet erinomaisia selviytyjiä ja tehokkaita saalistajia. Kun evoluution myötä elämä levisi maalle ja tiheä aluskasvillisuus alkoi haitata liskomaisella ruumiilla kävelyä, alkoivat jalat surkastua ja loppujen lopuksi syntyi matelijalaji jolla ei ollut jalkoja lainkaan. Näistä jaloista on jäänyt jäänteet boidae-heimon käärmeille kloaakin (viemäriaukon) molemmin puolin jotka esiintyvät pieninä kynsinä. Luurangossa näkyvät pienet luut jotka ovat jääneet raajoista. Kynsille ei ole havaittu varsinaista tehtävää nykypäivinä. Uroksilla kynnet ovat suuremmat kuin naarailla ja ne käyttävät niitä parittelussa naaraan vikittelemiseen ja paikallaan pitämiseen.
Kaikkien aikojen suurimman käärmeen fossiili on löydetty Kolumbiasta. Käärmeelle annettiin nimi Titanoboa cerrejonensis. Tutkijat ovat arvioineet sen eläneen 60–58 miljoonaa vuotta sitten paleoseenikaudella. Sen arvellaan olleen noin 13 metriä pitkä ja painaneen 1 135 kiloa.[1]
Raamatussa käärme on paholaisen vertauskuva, mutta rinnastetaan toisinaan myös älykkyyteen. Toisaalta useat kansat ovat palvoneet ja palvovat käärmeitä pyhinä. Kiinalaisessa lääketieteessä käärmeitä käytetään monin tavoin sairauksien hoitoon.